البطريق الأفريقي (الاسم العلمي: Spheniscus demersus) يعرف أيضاً باسم البطريق أسود الرجلين أو البطريق الحماري هو بطريق يعيش في الشواطئ الجنوبية الشرقية من أفريقيا، يعيش في مستوطنات ضخمة.

Tučňák brýlový (Spheniscus demersus), někdy také nazývaný tučňák brýlatý nebo africký, je jediný druh, který hnízdí na pobřeží jižní Afriky, zejména obývá řetězce ostrovů ležících nedaleko. Evropané se s ním seznámili už v 15. století. Stejně jako ostatní tučňáci není schopen letu, ale je uzpůsoben k potápění a částečnému životu na moři. Zrovna tak zde loví potravu a živí se převážně menšími druhy ryb, jako jsou sardinky, sardele či ančovičky. Dospělý jedinec dosahuje výšky 45–70 cm a hmotnosti 2–4,5 kg. Má jednoduché vakovité tělo a tuhá křídla zploštěná do tvaru ploutve, což z něho dělá dokonalého plavce a potápěče, díky čemuž se může ponořit do hloubky větší jak 100 metrů. Protože žije v nezvykle teplém prostředí, vybaven je neopeřenou kůži na hlavě zpravidla růžového odstínu. Jedná se o žlázy obklopené cévami, které plní termoregulační funkci. Čím je jeho tělní teplota vyšší, tím větší množství krve se v těchto žlázách nachází a může být tak ochlazena okolním vzduchem. Rozmnožuje se i dvakrát během jednoho roku. Nejčastěji v období od března do května (Jižní Afrika) nebo od listopadu do prosince (Namibie) položí samice zpravidla dvě vejce, na kterých sedí střídavě s partnerem po dobu 36 až 41 dní. O vylíhlá mláďata pečují rovněž společnými silami, po dobu 60 až 130 dní. O odchov se mladý tučňák brýlový může pokusit již v 1.–2. roce života, avšak pohlavně vyzrálý je zpravidla ve 3–4 letech. Je jedním z druhů, na které se vztahuje smlouva o ochraně africko-euroasijských vodních ptáků (AEWA). Od roku 2010 byl tučňák brýlový dlouho hodnocen jako ohrožený na červeném seznamu ohrožených druhů živočichů (IUCN), ale od roku 2024 spadá mezi kriticky ohrožené druhy, a to kvůli stále klesající populaci, jíž vybíjí kombinace hrozeb především lidského původu. Podle posledního sčítání přežívá v divočině necelých 20 tisíc dospělých jedinců.

Brillepingvinen (Spheniscus demersus) lever ved Afrikas sydvestkyst i kolonier på de 24 øer mellem Namibia og Algoa bugt nær Port Elizabeth i Sydafrika. Den største koloni findes på Dyer Island nær Kleinbaai. De eneste tilbageværende pingvinkolonier på fastlandet findes tæt ved Cape Town, Boulders Beach ved Simon's Town og Stony Point i Bettys Bay.

Der Brillenpinguin (Spheniscus demersus) gehört zur gleichnamigen Gattung innerhalb der Familie der Pinguine (Spheniscidae). Sie sind die einzigen heute noch in freier Wildbahn lebenden Pinguine Afrikas und sind vom Aussterben bedroht.

El pingüino de El Cabo (Spheniscus demersus),​ también conocido como pingüino africano o de anteojos, es una especie de ave esfenisciforme de la familia Spheniscidae. Es la única especie de pingüino que vive en el continente africano y una de las cuatro del género Spheniscus. En inglés es conocido también como jackass penguin debido a las vocalizaciones similares a las de un burro.​

Afrikanpingviini, aikaisemmalta nimeltään silmälasipingviini (Spheniscus demersus) on pingviinilaji, joka elää Afrikan lounaisrannikolla. Ne elävät yhdyskuntina 24 saarella Namibian ja Algoa Bayn välillä, lähellä Port Elizabethia. Afrikanpingviinit kasvavat 68–70 senttiä pitkiksi ja painavat 2–4 kiloa. Niillä on rintakehässään musta raita ja pilkkuja, jotka ovat erilaiset jokaisella pingviinillä, aivan kuten raidat seeproilla. Niillä on myös vaaleanpunaiset hikirauhaset silmiensä yläpuolella. Lämpimällä ilmalla hikirauhaseen kerääntyy enemmän verta, jotta ympärillä oleva ilma jäähdyttää sitä eli siis mitä lämpimämpi ilma, sitä suurempi vaaleanpunainen alue on pingviinin silmän yläpuolella. Koiraat ovat naaraita suurempia ja niillä on myös suurempi nokka. Afrikanpingviinit lisääntyvät vuoden ympäri, mutta pääasiallinen lisääntymiskausi alkaa helmikuussa. Naaraat munivat kaksi munaa ja hautovat niitä 38-42 päivää. Ne ovat yksiavioisia ja koiraat myös vuorottelevat hautomisessa. Pingviinien sulat vaihtuvat loka- ja helmikuun välillä, mutta suurimmalla osalla linnuista sulat vaihtuvat marras-joulukuussa, jonka jälkeen ne lähtevät merelle ruoan hakuun. Ne eivät syö ollenkaan sulkienvaihdon aikana, sillä ne eivät mene sinä aikana veteen vaan pysyvät maalla. Afrikanpingviinit syövät enimmäkseen pieniä kaloja, kuten sardiineja ja anjoviksia ja ne saavat tarvitsemansa veden syömistään kaloista. Afrikanpingviinit elävät keskimäärin 10–11 vuotta. Naaraat tulevat sukukypsiksi neljän vuoden iässä ja koiraat viiden vuoden ikäisinä. Tiedettävästi vanhin lintu on elänyt 24-vuotiaaksi, mutta useat yksittäiset linnut ovat eläneet tarhoissa 40-vuotiaiksi. Populaatio koostuu noin 19 800:sta täysikasvuisesta linnusta (2024). Afrikanpingviinit pesivät harvoin maalla, koska siellä niitä uhkaavat monet petoeläimet. Ne kaivoivat pesänsä aiemmin guanoon, joka on merilintujen tai lepakoiden ulostetta, joka on kertynyt kerroksiksi eläinten elinpaikoille. Guano sisältää runsaasti fosforia ja typpeä, ja sitä kerättiin runsaasti lannoitteeksi 1800-luvulla, joten pingviinit pesivät nykyään hiekkaan ja kalliokielekkeiden alle. Vielä 1900-luvun puolivälissä pingviinien munia pidettiin hienoina herkkuina ja niitä kerättiin myyntitarkoitukseen. Tapana oli kuitenkin rikkoa kaikki munat, jotka oli kerätty yli kaksi päivää aikaisemmin, jotta myytävien munien tuoreus taattaisiin. Tämän lisäksi pingviinien guanon keräys vähensi afrikanpingviinien populaatiota huomattavasti. Afrikanpingviinit ovat vieläkin alttiita asuinalueellaan öljysaasteille, jotka ovat peräisin laivojen öljyvuodoista ja pilssivesistä. Myös kaupallinen kalastus uhkaa vähentää pingviinien ainoaa ruokalähdettä. Jokainen saari Robben Islandia lukuun ottamatta, jossa afrikanpingviinit pesivät, on suojeltua aluetta tai osa West Coast National Park -nimistä kansallispuistoa. Silti joillakin saarilla pingviinit joutuvat kilpailemaan ahtaista pesimäalueista hylkeiden kanssa ja jotkut yksittäiset hylkeet saattavat tappaa ja syödä pingviinejä. Tätä uhkaa on yritetty vähentää, kuten myös joidenkin pesimäsaarten villiintyneiden kissojen populaatiota on yritetty karsia. Afrikanpingviini on yksi Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemista koskevan sopimuksen (AEWA) suojelun alainen laji.

Le Manchot du Cap (Spheniscus demersus) est une espèce de manchots qui vit près des côtes du sud de l'Afrique.

Il pinguino africano (Spheniscus demersus Linnaeus, 1758), noto anche come pinguino del Capo o pinguino sudafricano, è una specie di pinguino appartenente al genere Spheniscus, originaria delle coste dell'Africa meridionale. Come tutti i pinguini esistenti, è incapace di volare, presenta un corpo aerodinamico ed ali irrigidite e appiattite, trasformate in pagaie adatte alla vita in ambiente marino. Gli adulti pesano in media tra 2,2 e 3,5 kg e possono raggiungere un'altezza di 60-70 cm. Questa specie è caratterizzata da distintive chiazze di pelle rosa sopra gli occhi e da una "maschera" nera che ricopre quasi tutto il volto. La parte superiore del corpo è nera e nettamente delineata dalla parte inferiore bianca, che presenta macchie e una banda nera sul petto. Le ghiandole rosa sopra gli occhi aiutano questi uccelli nella termoregolazione: per far fronte alle variazioni di temperatura, il sangue viene inviato alle ghiandole, dove si raffredda grazie al contatto con l'aria. Il pinguino africano è un predatore subacqueo e si nutre principalmente di pesci e calamari. Un tempo estremamente numeroso, le popolazioni selvatiche di pinguini africani stanno rapidamente diminuendo a causa di una combinazione di diverse minacce, il che lo rendono la specie più rara di pinguino, classificata come in pericolo critico nella Lista rossa IUCN. È una specie carismatica, molto popolare tra i turisti e in cattività, dove si riproduce facilmente. Altri nomi comuni con cui viene chiamata questa specie sono "pinguino dai piedi neri" e "pinguino ragliante", per via del suo richiamo simile a quello di un asino, sebbene anche diverse specie affini del Sud America producano un richiamo simile. Diverse colonie possono essere osservate lungo le coste di Sudafrica, Namibia, Angola, Repubblica Democratica del Congo, Gabon e Mozambico.

ケープペンギン（学名：Spheniscus demersus）は、フンボルトペンギン属に属するペンギン。別名はアフリカンペンギン、アフリカペンギン、ジャッカスペンギン、足黒ペンギン。体長は約70cmと中型である。

아프리카펭귄(Spheniscus demersus)은 줄무늬펭귄속의 펭귄 종이다. 자카스펭귄(jackass penguin)이라고도 한다. 먹이로는 정어리 멸치 오징어 등이 있으며 이름 그대로 아프리카의 남아프리카공화국 과 주위 섬들에 서식하고 개체수는 점점 줄어들고 있다.

Pingwin przylądkowy, pingwin toniec (Spheniscus demersus) – gatunek dużego ptaka z rodziny pingwinów (Spheniscidae). Zamieszkuje wybrzeża i wyspy Afryki Południowej. Jest krytycznie zagrożony wyginięciem.

O pinguim-do-cabo (Spheniscus demersus), também conhecido como pinguim-africano, soliticário[carece de fontes?] ou mangote,[carece de fontes?] é a única espécie africana de pinguim, atualmente considerada criticamente ameaçada de extinção, dentre outros motivos pelos derramamentos de óleo na costa africana, apesar dos cuidados prestados pela Fundação Sul-Africana de Conservação de Aves Litorâneas. Vivem na costa sudoeste de África, contando com cerca de 60 centímetros de comprimento, e pesando entre 2,4 e 3,6 kg, um pouco mais leves que os pinguins-de-humboldt. Têm uma faixa negra em volta da barriga branca e uma mancha preta no queixo e rosto separando da coroa por uma ampla faixa branca. Os machos tendem a ser um pouco maiores que as fêmeas. Os filhotes têm uma coloração azul-cinzento. Eles têm manchas rosadas acima dos olhos, e alguns pontos negros aleatórios no tórax e na barriga.

Очковый пингвин, или африканский пингви́н, или ослиный пингви́н, или черноногий пингви́н (лат. Spheniscus demersus) — вид пингвинов из рода очковых пингвинов. Как любой из пингвинов, очковый пингвин не умеет летать.

Sydafrikansk pingvin (Spheniscus demersus) är en art i familjen pingviner. Arten lever på eller nära den afrikanska kusten från Angola till Sydafrika och är vanlig i djurparker.

Afrika pengueni (Spheniscus demersus), penguengiller (Spheniscidae) familyasında, yalnızca Afrika'nın güney sularında yaşayan bir penguen türüdür. Eşek anırmasına benzer bir ses çıkarır Yaşayan tüm penguenler gibi uçamaz ancak gövdesi suda yüzmek için evrimleşmiştir. Erişkinler ortalama 2,2 ila 3,5 kg ağırlığında ve 60 ila 70 cm. boyundadır. Gözlerinin üzerinde ayırt edici pembe deri vardır ve yüzü siyahtır. Gövdesinin üst kısmındaki siyah alt kısmı ise siyah benekli beyazdır ve siyah bir bant göze çarpar. Göz üzerindeki pembe deri bez sıcaklık değişiklikleri ile başa çıkmasına yardımcı olur. Hava sıcaklığı arttığında bu bezlere daha fazla kan gider ve etraftaki hava yardımıyla soğur. Bu sırada pembe deri koyulaşır. Afrika pengueni su altına dalarak, takip edip avladığı balık ve kalamarlarla beslenir. Bir zamanlar oldukça büyük olan populasyonu çeşitli tehditler nedeniyle azalmış ve tehlikedeki türler arasında listelenmiştir. Karizmatik bir kuş türü olan Afrika pengueni turistler arasında oldukça popülerdir.

斑嘴環企鵝（學名：Spheniscus demersus），又名南非企鵝、非洲企鵝、公驢企鵝或黑腳企鵝，是一種生活在南部非洲沿岸的環企鵝屬鳥類。牠們僅分布於南部非洲，也是唯一一種分布於非洲的企鵝。牠們是魚食性，主要以沙丁魚或鯷魚為食，並生活在南非跟納米比亞沿岸的海岸或離島上。叫聲類似於驢子因而得名「公驢企鵝」此一暱稱。 斑嘴環企鵝的體長約60—70公分，體重約2.1—3.7公斤，壽命約10—27年，體色主要是黑白雙色並輔以部分粉紅色，特徵是其胸上一條馬蹄形的黑色寬帶，以及黑白相間的臉部圖案。雄雌差異不大，求偶時有特殊的儀式，行一夫一妻制。雌鳥一次產2顆卵，並由雙親輪流照顧蛋，在38—40天後孵化。在60—130天內開始更換為亞成鳥的羽毛，並在10—22個月後換為成鳥羽毛，並在約四歲時性成熟並繁殖。 牠們除了非洲毛皮海獅及黑背鷗等天敵之外，也備受環境變遷、人為干擾及污染帶來的危害。油污及噪音的汙染導致牠們不能正常覓食及溝通，環境的變遷使魚群改變位置而不易覓食，食物的減少亦導致其繁殖率的下降。其數量自1930年代的57萬對企鵝下滑至2019年的2.1萬對，並且沒有停止的趨勢，因此被《國際自然保護聯盟瀕危物種紅色名錄》列入瀕危物種。