السَّبرود السُّلَّمي هي نوع من خنافس في فصيلة القرنبيات من جنس سبرود. وصفه كارل لينيوس في عام 1758، في الأصل تحت جنس قرنبي. منتشرة انتشارًا واسعًا في أورُبَّة وآسِية.تفترسها أنواعٌ من الزنابير الطفيلية.

Kozlíček mramorový (Saperda scalaris) je brouk patřící mezi tesaříkovité. Dorůstá délky 12 až 18 milimetrů. Žije ve vlhkých listnatých lesích a na lukách. Vyskytuje se v oblasti palearktu. V přírodě se objevuje od dubna do června až července.

Der Leiterbock (Saperda scalaris) ist ein Käfer aus der Familie der Bockkäfer (Cerambycidae).

Saperda scalaris es una especie de escarabajo de la familia Cerambycidae, descrita por Carl Linnaeus en 1758 bajo el género Cerambyx. Posee una amplia distribución en Europa y Asia, y es presa de avispas parasitoides como Xorides praecatorius y Helcon angustator.

Saikurahaapsanen (Saperda scalaris) on sarvijäärien heimoon kuuluva kovakuoriaislaji. Aikuinen saikurahaapsanen on keskikokoinen, kapeahko ja pituudeltaan 11-16 mm. Lajin tunnistaa helposti pohjaväriltään mustien peitinsiipien erikoisesta kuvioinnista ollen täten eräs kauneimmista jäärälajeistamme. Lajin koko ruumis on lyhyen, tiiviin, nukkamaisen, kellanharmaan tai harmaan pohjakarvoituksen peitossa. Nuoret harmaat aikuiset muuttuvat muutamassa päivässä pohjaväriltään kellanvihreiksi. Saikurahaapsasen isäntäpuuna on monet avoimilla paikoilla äskettäin kuolleet lehtipuut kuten raita, koivu, pihlaja, lepät ja tammi. Saikurahaapsanen esiintyy usein erityisesti koivunmantokuoriaisen (Scolytus ratzeburgi) tappamissa koivuissa sekä lepänhutikirjaajan (Dryocoetes alni) tappamissa lepissä. Aikuiset saikurahaapsaset ovat liikkeellä kesä-heinäkuussa nakertaen puiden lehtiä. Saikurahaapsasen mutkittelevat toukkakäytävät ovat noin 6 mm leveät ja kulkevat puun kuoren alla uurtaen hiukan pintapuuta. Toukan sisäänmenoreikä puun pinnassa samoin kuin ulostuloreikä kuoressa ovat pyöreitä ja läpimitaltaan noin 5 mm. Saikurahaapsanen elää Suomessa koko maassa vakiintuneena ja yleisenä lajina ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi. Lajia esiintyy pääasiassa Euroopassa. Saikurahaapsasessa loisii loiskärpästen (Tachinidae) heimoon kuuluva Billaea triangulifera.

Saperda scalaris est une espèce de coléoptère de la famille des Cerambycidae, décrite par Carl Linnaeus en 1758 sous le genre Cerambyx. Elle est largement répandue en Europe et en Asie et est la proie de guêpes parasitoïdes comme Xorides praecatorius et Helcon angustator.

Saperda scalaris è una specie di coleottero della famiglia Cerambycidae, descritta da Carl Linnaeus nel 1758 originariamente nel genere Cerambyx. È ampiamente distribuita in Europa e Asia ed è predata da specie di vespe parassitoidi, tra cui Xorides praecatorius e Helcon angustator.

De ladderboktor (Saperda scalaris) is een keversoort uit de familie van de boktorren (Cerambycidae). De wetenschappelijke naam van de soort werd gepubliceerd in 1758 door Linnaeus in de tiende editie van Systema naturae.

Saperda scalaris to gatunek chrząszcza z rodziny kózkowatych (Cerambycidae). Został opisany przez Karola Linneusza w 1758 roku, pierwotnie w obrębie rodzaju Cerambyx. Posiada szeroki zasięg występowania w Europie i Azji. Jest atakowany przez pasożytnicze błonkówki, w tym Xorides praecatorius i Helcon angustator.

Saperda scalaris é uma espécie de besouro da família Cerambycidae, descrita por Carl Linnaeus em 1758 sob o género Cerambyx. Possui uma ampla distribuição na Europa e na Ásia, sendo predada por vespas parasitoides, incluindo Xorides praecatorius e Helcon angustator.

Saperda scalaris — вид жуков из семейства усачей (Cerambycidae). Был описан Карлом Линнеем в 1758 году, первоначально в составе рода Cerambyx. Имеет широкое распространение в Европе и Азии. Является жертвой паразитоидных ос, включая Xorides praecatorius и Helcon angustator.

Björkvedbock (Saperda scalaris) är en skalbagge i familjen långhorningar. Den är 11 till 19 millimeter lång. Larven lever i innerbarken på olika arter av lövträd, t.ex. i nydöda grenar och stammar av klibbal och gråal, på nydöd björk och sälg samt i nyligen döda delar av vildapelstammar. Den förekommer även på rönn och ek. Larvstadiet kan pågå under ett eller två år. Förpuppningen sker i mitten av maj efter att larven gnagt ut en puppkammare strax under vedytan eller, om barken är tjock, t.ex. ekbark, inne i barken. Kläckningen sker under perioden slutet av maj till början av juli. Skalbaggen är i huvudsak nattaktiv. Den gnager framförallt hål i lövträdens blad. Man kan höra den stridulera.