Aratinga červenočelý (Psittacara wagleri), v chovatelství známá také jako aratinga Waglerův, je téměř ohrožený druh ptáka z podčeledi Arinae v čeledi papouškovitých (Psittacidae), kam patří papoušci Afriky a Nového světa. Vyskytuje se v Kolumbii a Venezuele.

Der Kolumbiensittich (Psittacara wagleri; Syn.: Aratinga wagleri) auch Kolumbiasittich ist eine Papageienart aus der Gattung der Keilschwanzsittiche (Aratinga). Der Kolumbiensittich wird bis zu 36 cm groß und erreicht ein Gewicht von 162 bis 217 g. Er ist hauptsächlich grün mit roter Stirn, Brust und Bauch sind gelblich. Die Unterflügeldecken sind grün, die Unterseiten der Schwingen und die Unterseite des Schwanzes oliv bis gelb. Manche Exemplare haben rote Flecken an Hals, Brust, Flügelbug oder um die Schienbeine. Um die Augen ist er nackt und weiß mit einem mattgelben oder grauen Innenring. Die Iris ist rötlich, der Schnabel hornfarben und die Beine bräunlich. Jungvögel haben an der Stirn weniger rotes Gefieder, das Rot an Flügel und Beinen fehlt. Beheimatet ist er in Kolumbien, Ecuador, Peru und Venezuela. Seine natürlichen Lebensräume sind subtropische oder tropische Wälder und Auwälder sowie Buschland und Wälder zwischen 350 und 3000 m ü. NN. Er bevorzugt niedrige Hänge der nördlichen Anden und kommt auch gelegentlich in landwirtschaftlich genutzten Flächen wie Plantagen oder Maisfeldern vor. Auf Grund des großen Verbreitungsgebietes wird die Art trotz scheinbar abnehmender Bestände von der International Union for Conservation of Nature and Natural Resources (IUCN) als nicht gefährdet (Least Concern, LC) eingestuft.

El perico de frente escarlata (Psittacara wagleri), también conocido como aratinga de Wagler, perico frentirrojo, periquito de frente roja o chacaraco, es una especie de ave sudamericana del género Psittacara, de la familia de los loros (Psittacidae), que se distribuye por Venezuela, Colombia, Ecuador y Perú. En quechua ancashino, reciben el nombre de qaqchu.en el departamento del Huila, en Colombia son conocidos como Catarnica.

Kallioaratti (Psittacara wagleri) on eteläamerikkalainen papukaija, jonka elinympäristö ulottuu Kolumbiasta Venezuelaan, Ecuadoriin ja Peruun. George Robert Gray kuvaili lajin holotyypin Bogota 1845. Laji on nimetty Johann Georg Waglerin kunniaksi. Jotkut lähteet tunnustavat lajin alalajista erotetun oman lajinsa, Cordilleran Conure (Psittacara frontatus). Kallioaratti kasvaa 36 cm pitkäksi ja painaa 180-260 grammaa. Molemmat sukupuolet ovat aikuisena yleisväriltään pääosin vihreät, vatsapuoli kellertävä, otsa on nokan tyveen asti punainen, kurkussa voi olla satunnaisesti punainen juova tai hajanaisia punaisia höyheniä. Silmä on himmeän keltainen ja sitä ympäröi harmaa rengas. Kallioaratteja esiintyy useissa eri elinympäristöissä, kosteissa ja kosteissa vuoristometsissä, metsänreunoilla, lehtimetsissä ja metsäalueilla, mutta myös viljelyalueilla, kuten kahviplantaaseilla, viljapelloilla ja kaupunkialueilla. Se tarvitsee kallioseinämiä yöpymiseen ja pesimiseen. Sitä tavataan vuorenrinteillä 350–2 000 metrin korkeudellla, toisinaan alempana. Laji saattaa muuttaa vuodenaikojen mukaan ainakin osilla levinneisyysaluettaan, mutta sen liikkeitä tunnetaan huonosti. Kallioaratteja on pidetty lemmikkeinä, ja sen villinä pyydettyjä yksilöitä myytiin vulkkaasi ennen kuin se listattiin CITES-sopimuksen liitteeseen II. Vuosien 1981 ja 2004 välillä kansainvälisessä kaupassa kirjattiin lähes 77 000 villinä pyydettyä yksilöä. Viljelysmailla eläviä yksilöitä saatetaan vainota haittaeläiminä. Myös maankäytön muutokset saattavat pienentäää sen kantaa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt kallioaratin silmälläpidettäväksi lajiksi.

La Conure de Wagler (Psittacara wagleri, anciennement Aratinga wagleri) est une espèce d'oiseaux néotropicaux. Cet oiseau mesure environ 36 cm de long. Il présente un plumage essentiellement vert avec du rouge essentiellement au niveau du front et de la calotte. Ils mangent généralement des petits scorpions et des mygales grâce à leur bec hors du commun. Ce sont des oiseaux faciles à domestiquer et très amicaux. Cet oiseau vit dans les forêts jusqu'à 3 000 m d'altitude. Certaines personnes les chassent à cause de leur cri extrêmement énervant !

Il parrocchetto frontescarlatta (Psittacara wagleri (Gray, 1845)) è un uccello della famiglia degli Psittacidi. Simile al parrocchetto mascherato (Psittacara erythrogenys), con taglia attorno ai 36 cm, si differenzia per avere il rosso su fronte e corona e non una ampia maschera facciale, per alcune scaglie rosse sparse sul collo che invece non compaiono nel parrocchetto mascherato e per la mancata colorazione rossa sulle spalle. Abita le foreste andine, dal Venezuela al Perù, fino a 3000 metri di altitudine.

Waglers aratinga (Psittacara wagleri, synoniem: Aratinga wagleri) is een vogel uit de familie Psittacidae (papegaaien van Afrika en de Nieuwe Wereld). Deze vogel is genoemd naar de Duitse zoöloog Johann Georg Wagler.

Szmaragdolotka andyjska, konura andyjska (Psittacara wagleri) – gatunek średniej wielkości ptaka z rodziny papugowatych (Psittacidae), zamieszkujący północną i północno-zachodnią część Ameryki Południowej. Jest bliski zagrożenia wyginięciem. Długość ciała szmaragdolotek andyjskich wynosi około 36 cm, a masa ciała 180–260 g. W ich upierzeniu dominuje kolor zielony. Rozmieszczenie i intensywność barwy czerwonej jest różne oraz zależy od podgatunku. Wokół oczu jest naga, ciemna skóra. Spodnia strona sterówek i lotek oraz pokrywy poskrzydłowe duże są oliwkowożółte. Brak dymorfizmu płciowego. Młode osobniki mają mniej koloru czerwonego na czole oraz ma on bardziej matowy odcień, obrączki oczne mają szarobiałe. Gatunek ten występuje w północnej i północno-zachodniej Wenezueli oraz północnej i zachodniej Kolumbii. Podgatunek nominatywny występuje w Kolumbii i północno-zachodniej Wenezueli, a P. w. transilis tylko w górach północnej Wenezueli. Zamieszkuje wilgotne lasy równikowe, lasy wtórne oraz tereny uprawne, w tym plantacje kawy czy pola kukurydzy; na ogół występuje w przedziale wysokości 350–2000 m n.p.m. Gatunek ten żyje w grupach przeważnie do 20 osobników, lecz czasami tworzą dużo większe stada. Są bardzo ruchliwe. Żywią się między innymi nasionami roślin, orzechami, owocami, zieleniną.

O periquitão-de-cara-vermelha (Psittacara wagleri), conhecido na avicultura como aratinga-de-testa-vermelha ou periquito-de-wagler, é uma espécie de ave quase ameaçada da subfamília Arinae da família Psittacidae, a dos papagaios africanos e do Novo Mundo. É encontrado na Colômbia e na Venezuela.

Колумбийская аратинга (лат. Psittacara wagleri) — птица семейства попугаевых. Длина тела 33—35 см, хвоста 15 см. Окраска зелёная с блестящим оттенком, нижняя сторона светлее. Маховые перья и хвост снизу оливково-жёлтого цвета. На зобе и горле имеются красные поперечные полоски. Обитает в Колумбии, Перу, Эквадоре и Венесуэле. Населяет субтропические и тропические леса.

Rödkronad parakit (Psittacara wagleri) är en fågel i familjen västpapegojor inom ordningen papegojfåglar.