ببغاء اسود الرأس (باللاتينية: Pionites melanocephalus) (بالإنجليزية: Black-headed parrot) ، هو نوع ينتمي إلى بستاكيداي (فصيلة: Psittacidae) .

Amazónek černotemenný (Pionites melanocephalus, též amazonek černotemenný) je jeden ze dvou druhů rodu Pionites z čeledi papouškovitých. Žije v amazonských pralesích na sever od Amazonky a na východ od řeky Ucayali v severozápadní Brazílii, severní Bolívii, jihovýchodní Kolumbii, Francouzské Guyaně, Guyaně, východním Peru, Surinamu, jihovýchodní Venezuele a východním Ekvádoru. V přírodě žijící amazonci se vyskytují obvykle ve skupinách po deseti, ale někdy jich v jedné skupině může být až třicet. Mimo zajetí se potrava amazonků černotemenných skládá z většinou z květů, různých šťáv, semen a hmyzu.

Der Grünzügelpapagei (Pionites melanocephalus) ist eine Papageienart aus der Gattung der Weißbauchpapageien. Seine Heimat liegt in Südamerika nördlich des Amazonas. Das Gefieder ist grün und gelb-orange, der Bauch ist weiß und der Kopf schwarz. Der Nacken ist gelbbraun und die Oberseite ist grün. Die Bereiche sind scharf gegeneinander abgegrenzt und die Färbung beider Geschlechter ist gleich. Die Haut um die Augen ist gefiederlos und reagiert ähnlich wie bei Menschen bei ungeschütztem Sonnenlicht dunkel werdend. So ist bei Individuen etwa aus vollständig uv-abgeschirmter Haltung (Zimmer, ...) die Augenhaut hell gefärbt, während sie bei Wildvögeln oder Vögeln aus offener Außenvolierenhaltung schwarz ist bzw. schwarz wird. Er wird bis 24 cm lang und erreicht ein Gewicht von 130–170 g. Die Jungtiere ähneln den Alttieren, haben jedoch gelbliche Bauchfedern und einen grau-schwärzlichen Latz im Gefieder um den Unterschnabel. Auch ist die Augeniris noch dunkel und der beim adulten schwarze Schnabel ist noch hell fleckig. Sie können bis zu 40 Jahre alt werden. Er bewohnt das nördliche Südamerika von Venezuela, Guayana bis Ostkolumbien und Ostperu. Hier bewohnt die Art tropische Lebensräume wie Wälder und Savannen, bevorzugt am Waldrand in bis zu einer Höhe von 1100 m in Venezuela. In Kolumbien wurde er bisher nur in Höhen von 500 m nachgewiesen. Bewohnt werden Baumkronen von hohen Bäumen. Im Quellgebiet des Rio Negro überschneiden sich die Verbreitungsgebiete beider Unterarten in einem größeren Bereich, es kommt zu Mischformen.

El caique de cabeza negra, o cherlicres, (Pionites melanocephalus; a veces denominado incorrectamente Pionites melanocephala) es una especie de ave de la familia de los loros (Psittacidae). Habita en los bosques (en especial, aunque no exclusivamente, los húmedos) y cerca de zonas arboladas en la cuenca norte del río Amazonas y cuenca occidental del río Ucayali, en territorios de Brasil, Colombia, Ecuador, Guayana Francesa, Guyana, Perú, Surinam y Venezuela. Es bastante común y vive en varias zonas protegidas a lo largo de su área de distribución. Al igual que el otro miembro de su género, el alopátrico caique de vientre blanco, puede conservarse como mascota.

Mustalakkiaratti (Pionites melanocephalus) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää mantereen pohjoisosaa Amazonin pohjoispuolella, Kaakkois-Kolumbiasta Guyanaan, Surinameen, Ranskan Guyanaan ja Pohjois-Brasiliaan sekä Itä-Ecuadoriin ja Koillis-Peruun. Lajista tunnetaan kaksi alalajia. Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Caracasista Venezuelasta 1758. Mustalakkiaratti on noin 23 senttimetriä pitkä nokasta lyhyen pyrstön kärkeen ja painaa noin 130–170 grammaa. Se on selkäpuolelta vihreä lintu, jolla on musta lakki, oranssi niska, keltaiset posket ja kaula, valkoinen rinta ja vatsa ja keltaiset jalkojen höyhenet. Nokka on musta ja jalat tummanharmaat. Sukupuolet ovat samanväriset. Nuorella yksilöllä on kellertävää rinnassaan. Alalaji P. m. pallida on väreiltään hieman haaleampi. Mustalakki-arattia tavataan Suomessa lemmikkilintuna. Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Lajin kanssa on kuitenkin otettava huomioon sen herkästi kiihtyvä luonne: vaikka sosiaalisen median videoissa esiintyvät mustalakki-aratit ovat suloisia, pomppivia ja kädellä köllöttelijöitä, ne ovat helposti kiihtyviä. Linnun elekielen lukeminen, pelon ja kiihdytyksen välttäminen ovat oleellisi lajin kanssa eläessä, jotta voidaan välttää puremat. Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.

Le Caïque maïpouri (Pionites melanocephalus) ou Maïpouri à tête noire, est une espèce d'oiseau de la famille des Psittacidae, native d'Amazonie. Cet oiseau mesure environ 23 cm de long, d'un poids variant de 130 à 170 grammes. Sa grosse tête présente une calotte noire qui descend en dessous des yeux d'où ses noms spécifiques scientifique et vernaculaire. Les joues et le cou sont jaune d'or avec une marque verte de chaque côté de l'attache de la mandibule supérieure du bec. Celui-ci est massif et noir. La poitrine et le ventre sont blancs mais teintés de jaune très pâle. Le bas de la queue et les culottes sont jaune d'or virant vers l'orange. Le dos et les ailes sont vert sombre, le dessus de la queue étant un peu plus clair. Les cercles oculaires peu marqués sont bleus et les iris orange. Les pattes sont noires. Les juvéniles ont la poitrine jaunâtre tandis que le jaune doré du cou est plus nuancé. Il fréquente les forêts de terra firme et de Varzea et les milieux sablonneux. Il se répand à travers l'Amazonie, principalement au nord de l'Amazone.

Il caicco testanera (Pionites melanocephalus (Linnaeus, 1758)) è un uccello della famiglia degli Psittacidi, diffuso nella parte meridionale del bacino del Rio delle Amazzoni. La taglia attorno ai 23 cm fa pensare a un pappagallo di taglia piccola, ma la conformazione fisica con la testa grande e il becco forte sono caratteristiche tipiche delle taglie più grandi. La testa ha la sommità nera, le guance e il capo giallo oro, con un segno verde all'attaccatura del ramo superiore del becco, sotto l'occhio. Il petto e il ventre sono bianchi, con un effetto di velatura giallo pallidissimo, il sottocoda e i calzoni sono giallo oro, tendente all'arancio; le ali e il dorso verdi. Ha un impercettibile anello perioftalmico blu, iride arancio, becco e zampe neri. I soggetti immaturi hanno il petto giallastro e il giallo dorato del collo più sfumato. È un pappagallo comune nel suo areale che si snoda nella parte settentrionale del Rio delle Amazzoni e che comprende: le Guyane, il sud del Venezuela, la regione brasiliana del Pará, la Colombia sud-occidentale, l'Ecuador e il Perù nord-orientale. Predilige ambienti boschivi aperti, come il limitare delle foreste secondarie, le foreste costiere o a galleria, le savane alberate, fino ai 1200 metri di quota. Agile tra i rami, ottimo volatore, si associa in stormi che arrivano fino a una trentina di individui, che vivono prevalentemente sulle cime dei rami dove si nutrono di frutta, bacche e semi. Temperamento tranquillo e schivo, ma non timido, ha una intensa vita sociale e anche la stagione riproduttiva, da novembre a febbraio, viene vissuta in colonia. I maschi compiono parate spettacolari per affascinare la propria compagna e iniziare la sistemazione del nido nella cavità di un albero. In Suriname, Phedra ha osservato due coppie nidificare ai margini della foresta nello stesso albero. La femmina normalmente depone 2 uova e l'incubazione dura 23 giorni; i piccoli s'involano attorno alle 8 settimane.

De zwartkopcaique (Pionites melanocephalus) is een papegaaiachtige uit de familie papegaaien van Afrika en de Nieuwe Wereld (Psittacidae). De wetenschappelijke naam van de soort werd als Psittacus melanocephalus in 1758 gepubliceerd door Carl Linnaeus.

Białobrzuszka czarnogłowa, barwinka czarnogłowa (Pionites melanocephalus) – gatunek średniej wielkości ptaka z rodziny papugowatych (Psittacidae), zamieszkujący północną część Ameryki Południowej. Nie jest zagrożony. Długość ciała białobrzuszki czarnogłowej wynosi około 23 cm, masa ciała 130–170 g. Brak wyraźnego dymorfizmu płciowego. Wierzch i tył głowy oraz czoło są czarne. Policzki, gardło, uda i pokrywy podogonowe są żółtawopomarańczowe. Skrzydła ma zielone z wyjątkiem lotek, które są niebieskie. Zielone są także plecy i wierzch ogona, natomiast brzuch i pierś białe. Nogi i dziób są czarne, natomiast oczy czerwonopomarańczowe. Podgatunek P. m. pallidus w miejscach, gdzie w upierzeniu podgatunku nominatywnego występuje pomarańczowy, jest bardziej żółty, a brzuch i pierś są mniej białe. Młode osobniki mają niewyraźne żółte plamy na białopłowym brzuchu i piersi. W stosunku do innych gatunków papug, białobrzuszki mają bardziej pionową postawę. Środowiskiem życia białobrzuszek czarnogłowych są lasy do wysokości 800 m n.p.m. Żywią się nasionami, liśćmi, kwiatami, nektarem. Czasami jedzą także niektóre owady. Podczas żerowania jeden lub dwa osobniki w stadzie wypatrują zagrożenia. Ich grupy zazwyczaj są małe, zdarza się jednak, że liczą do 30 osobników. Nocują w otworach drzew. Ptaki te są głośne i towarzyskie.

Pionites melanocephalus (L.), popularmente conhecido como periquito-de-cabeça-preta, maipuré e marianinha-de-cabeça-preta, é uma espécie de ave da família Psittacidae. Pode ser encontrada nos seguintes países: Brasil, Colômbia, Equador, Guiana Francesa, Guiana, Peru, Suriname e Venezuela. Os seus habitat naturais são: florestas subtropicais ou tropicais úmidas de baixa altitude e pântanos subtropicais ou tropicais.

Черноголовый белобрюхий попугай (лат. Pionites melanocephala) — вид птиц семейства попугаевых.

Svarthuvad vitbukspapegoja (Pionites melanocephalus) är en fågel i familjen västpapegojor inom ordningen papegojfåglar.