Fuertespapagei (Hapalopsittaca fuertesi) oder manchmal auch Chapmans Zwergamazone ist eine Papageienart aus Kolumbien. Sie wurde 2002 wiederentdeckt und ist äußerst selten.

El loro coroniazul, cotorra coroniazul o loro de Fuertes (Hapalopsittaca fuertesi) es una especie de loro sudamericano en grave peligro de extinción. Sus últimas poblaciones se localizan en un área reducida de la Cordillera Central de los Andes colombianos.

Misteliaratti (Hapalopsittaca fuertesi) eli aiemmalta nimeltään risaldanaratti on erittäin uhanalainen Kolumbian keskisillä Andeilla elävä ruostearatteihin kuuluva papukaijalaji. Kooltaan misteliaratti on noin 24 cm. Laji on hyvin värikäs. Lajin selkä, siivet, alavatsa ja pyrstö ovat pääosin vihreät. Siipisulissa on myös sinistä ja punaista sekä siiven kärjissä on sinistä ja mustaa. Pyrstön reunus on väriltään punainen ja kärki on sininen. Misteliaratin alavatsa on väriltään keltainen, vatsassa on myös punainen täplä. Lajin pää on keltainen lukuun ottamatta punaista nokanympärystää sekä sinivihreää päälakea. Nuoret yksilöt ovat hieman vanhempia vaaleampia. Nokka on suurikokoinen ja tukeva. Misteliaratti muistuttaa ruostenaama-arattia (Hapalopsittaca amazonina), jonka naamassa on kuitenkin enemmän punaista ja jonka ylävatsa on ruosteenvärinen. Misteliaratin elinympäristöä ovat vuoristometsät useimmiten 3 300–3 500 metrin korkeudessa. Metsissä tulee kasvaa misteliä, jonka marjat ovat lajin pääasiallinen ravinto. Laji pesii tammikuusta toukokuuhun. Misteliarattikannan kooksi arvioidaan 350–450 yksilöä. Metsien hakkaaminen on ollut hyvin laajamittaista ja sopivia elinympäristöjä on enää hyvin vähän jäljellä. Lajin säilymistä uhkaa myös geneettinen sekoittuminen alueelle levinneeseen ruostenaama-arattiin.

Le Caïque de Fuertes (Hapalopsittaca fuertesi) est une espèce d'oiseau appartenant à la famille des Psittacidae.

Il pappagallo alindaco (Hapalopsittaca fuertesi Chapman, 1912) è un uccello della famiglia degli Psittacidi. Rarissimo, è endemico delle pendici di un vulcano sulle Ande colombiane. Visto l'ultima volta nel 1911 dal personale dell'American Museum of Natural History che si occupava di procurare esemplari, il pappagallo alindaco non fu mai fotografato, fino al 28 luglio 2002. A quella data, i ricercatori Jorge Velasquez e Alonso Quevedo rimasero attoniti nel vedere uno stormo di quattordici di questi uccelli dalle lunghe zampe scendere a spirale dagli alberi per posarsi al suolo vicino a loro. Essi presero appunti, scattarono fotografie e girarono filmati per documentare la loro notevole scoperta. Conosciuto localmente come loro multicolor, il pappagallo alindaco è verde, con ali di color indaco, spalle rosse, sommo della testa blu e una macchia di color castagna alla base del becco, di un avorio pallido. Non essendo stato visto da molto tempo, questo pappagallo era considerato estinto. Una regola empirica, non necessariamente valida, è quella di considerare estinta una specie se non è stata vista da cinquant'anni, ma questa norma non tiene conto delle inaccessibili foreste coperte di nuvole della Colombia.

Fuertes' andespapegaai (Hapalopsittaca fuertesi) is een vogel uit de familie Psittacidae (papegaaien van Afrika en de Nieuwe Wereld). De vogel werd in 1912 door de Amerikaanse vogelkundige Frank Chapman geldig beschreven en vernoemd naar zijn collega en illustrator Louis Agassiz Fuertes. Het is een ernstig bedreigde, endemische vogelsoort uit Colombia.

Indigovingad papegoja (Hapalopsittaca fuertesi) är en akut utrotningshotad papegojfågel som enbart förekommer i Colombia.