Papoušíček šedokřídlý (Forpus coelestis), známý také jako papoušíček Lessonův nebo papoušíček nebeský, je druh malého papouška z čeledi Psittacidae. Papoušíček šedokřídlý je malý zelený papoušek pocházející z Jižní Ameriky. Typický jedinec měří 11–14 cm a obvykle váží 30 gramů nebo více. Divocí papoušíčci modrokřídlí jsou zelení s matně šedým nádechem na těle, jasně zelenou maskou a narůžovělým zobákem. Nohy a chodidla jsou narůžověle šedé. U tohoto druhu je patrný pohlavní dimorfismus: samci mají na křídlech odstíny modré. Intenzita modré se může lišit od jasně kobaltové až po bledý, téměř levandulový odstín u amerických ptáků; u mramorovaných ptáků je modrá téměř neznatelná, viditelná pouze na spodní straně křídla přímo u kloubu. Samci mají také modré pruhy za očima, které se často označují jako „oční stíny“, a modrý kostřec. Samice nemají na křídlech žádnou modrou barvu, ale mohou mít modré oční pruhy a modrý kostřec.

Der Himmelsperlingspapagei (Forpus coelestis), auch Blaugenick-Sperlingspapagei oder Blaunacken-Sperlingspapagei, ist eine Vogelart aus der Familie der Eigentlichen Papageien (Psittacidae). Blaunacken sind kurzschwänzige Papageien von 12 bis 15 cm Länge und zählen zu den kleinsten bisher entdeckten Papageien. Die Wildform der Sperlingspapageien ist Grün und weist einen deutlichen Geschlechtsdimorphismus auf. Während das Weibchen fast komplett grün (leichte Blaufärbung im Nacken) ist, weist der Hahn eine kräftige Blauzeichnung im Nacken und an den Flügelspitzen auf. Inzwischen gibt es Sperlingspapageien in sehr vielen Farbmutationen. Der Himmelsperlingspapagei kommt im pazifischen Tiefland in Ecuador und im Nordwesten von Peru vor. Das natürliche Habitat besteht aus Buschland und Savannen. Sperlingspapageien sind im Alter von neun bis zwölf Monaten geschlechtsreif. Die Nachzucht ist als relativ leicht einzustufen. Das Gelege beträgt vier bis sieben Eier, die Nestlingszeit etwa vier Wochen. Sperlingspapageien sind Höhlenbrüter, das heißt zum Züchten benötigen sie einen Nistkasten. Auch bei Jungtieren ist eine Geschlechterbestimmung sofort durch den schon vorhandenen Geschlechtsdimorphismus möglich. Ausnahmen gibt es auch, zum Beispiel Albinos.

La cotorrita celestial, viviña o perico esmeralda (Forpus coelestis) es una especie de ave de la familia de los loros (Psittacidae) que se encuentra en la costa de Ecuador y el noroeste de Perú. Su estado de conservación es de "Preocupación menor" según la Unión Internacional para la Conservación de la Naturaleza.

Ecuadorinaranen (Forpus coelestis) on viherarasiin kuuluva papukaijalaji. Ecuadorinarasta tavataan Ecuadorissa ja Perussa subtrooppisissa tai kuivissa trooppisissa metsissä. Lintua pidetään myös lemmikkinä. Ecuadorinaranen on noin 12-13 cm pitkä nokasta lyhyen pyrstön kärkeen ja se painaa noin 33 grammaa. Suurimmaksi osaksi se on väritykseltään vihreä. Kasvot ovat kirkkaamman vihreät kuin hieman harmahtava selkäpuoli. Sukupuolet erottaa aikuisena sinisen määrästä ja voimakkuudesta: koirailla on silmäkulmassaan sinertävä alue, ja niillä on sinistä siivissään. Naaraalla silmäkulman sininen ei ole niin voimakas, ja niiden siivistä sininen puuttuu. Nuoriltakin puuttuu sininen sukupuoleen katsomatta. Vankeudessa lajista on jalostettu useita värimuotoja, jotka poikkeavat villivärisestä. Ecuadorinarasella ei ole alalajeja. Se käyttää ravinnokseen eri kasvien siemeniä ja marjoja. Ecuadorinaranen on seurallinen ja viihtyy parvissa äännellen tirskuvin huudoin. Se munii vuoraamattomaan puunkoloon. Vaikka ecuadorinaranen on Forpus-suvun arasista lemmikkinä yleisin, se ei ole Suomessa järin yleinen lemmikki. Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Lemmikkinä lajista on jalostettu useita värimuotoja, jotka poikkeavat villivärisestä, kuten kokonaan sinisiä, keltaisia tai valkoisia yksilöitä sekä erilaisia kirjavia. Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.

Le Toui céleste (Forpus coelestis) est une espèce d'oiseaux de la famille des Psittacidae. Le toui céleste possède diverses appellations locales. En Amérique, le nom approprié serait « perroquet forpus » du fait que c’est le plus petit perroquet du monde. En Europe, bien que cette espèce ne fasse pas partie des perruches, le nom utilisé serait « perruche moineau », et le nom le plus global, le plus commun, serait « toui céleste ». Le toui céleste (Forpus coelestis) présente un plumage vert, tout comme le toui été (Forpus passerinus), mais il existe d'autres mutations artificielles, notamment le jaune américain et le bleu turquoise. Cet oiseau présente un dimorphisme sexuel assez évident : le mâle possède une coloration bleue au niveau des rémiges et du croupion et formant une ligne en arrière des yeux. Cet oiseau mesure 12 à 13 cm. Cette espèce peut vivre entre 10 et 15 ans en captivité[réf. nécessaire]. La femelle pond entre 4 et 8 œufs qu'elle couve pendant 18 à 20 jours. Les jeunes quittent le nid vers l'âge de 30 jours. Le père aide la mère au nourrissage des oisillons. Les jeunes atteindront la maturité sexuelle à l'âge de 1 an. S'ils s'accouplent trop tôt, la femelle risque de mourir d'épuisement.

Il pappagallino del Pacifico (Forpus coelestis Lesson, 1847) è un uccello della famiglia degli Psittacidi. Sul verde della colorazione base, mantello della femmina, il maschio inserisce remiganti e groppone azzurri e una linea azzurra dietro l'occhio, che è scuro; becco e zampe sono di colore grigio rosato. Taglia attorno ai 12 cm. Vive tra Ecuador e Perù ed è comune; molto amato e allevato in cattività. Boscaglie secche e foreste secondarie costituiscono il suo habitat; vive in gruppetti familiari che si radunano in stormi. Solo nel periodo riproduttivo, che va da gennaio a maggio, le coppie si isolano; la femmina depone normalmente in un tronco cavo ma a volte anche sotto tetti o in nidi abbandonati da altri uccelli. Se la stagione è favorevole può portare a compimento anche due nidiate. La femmina depone 4-6 uova, a intervalli di 2 giorni, che vengono incubate per 17 giorni e i piccoli lasciano il nido a circa 5 settimane.

マメルリハインコ (Forpus coelestis) は、鳥綱インコ目ヨウム科ルリハインコ属に分類される鳥類。 エクアドル西部、ペルー北西部 野生種は薄い黄緑で、♂の個体の目尻の羽毛と風切羽に瑠璃色の羽毛が生える。体長は12㎝位。ブリーディングでペット用に養育されて居る。其れ等の個体は色変わりを固定化して、多くの色彩の固定した個体が産まれて居る。全身青の羽毛♀、♂の場合は野生種の特徴の瑠璃色の刺しの入った羽毛が目尻、風切羽に入る。白、紫、灰色、黄、他等が作出。赤目の個体も品種固定化されて居る。

De blauwe muspapegaai of grijsrugdwergpapegaai (Forpus coelestis) is een vogel uit de familie Psittacidae (papegaaien van Afrika en de Nieuwe Wereld).

Wróbliczka zielonolica, wróbliczka szaroskrzydła (Forpus coelestis) – gatunek małego ptaka z rodziny papugowatych (Psittacidae), występujący w zachodnim Ekwadorze i północno-zachodnim Peru. Nie wyróżnia się podgatunków. Nie jest zagrożony. Dość pospolity w hodowli. Wróbliczka zielonolica mierzy około 12,5 cm długości oraz waży 33 g. Osobniki obu płci są zielone. Za okiem widoczna niebieska linia, kark niebieskoszary. Samiec różni się od samicy obecnością niebieskich piór na kuprze oraz spodniej części skrzydeł, natomiast wierzch skrzydeł i brzuch szarozielone. Dziób u obu płci jasny, oczy brązowe. Młode osobniki bardziej przypominają samice. Wróbliczki zielonolice są hodowane w niewoli i odhodowano różne mutacje barwne takie jak: niebieska, lutino (ino), turkusowa, szek, marbled (inaczej: pastelowa), płowa, cynamonowa, ciemny faktor, misty. Oprócz innych niewymienionych mutacji są też odhodowane liczne ich kombinacje, chociaż wiele jest trudno dostępnych. Głównym składnikiem dzikiej diety wróbliczek są nasiona traw oraz owoce, w tym jagody.

Periquito-do-pacífico, tuim-do-pacífico ou tuim-peruano (Forpus coelestis) é uma espécie de ave da família Psittacidae. Mede cerca de 13 cm. Vive de 15 a 20 anos em cativeiro se bem alimentado. Pode ser encontrada no Peru, Equador e Venezuela. Na natureza vive em florestas secas tropicais ou subtropicais, florestas subtropicais ou tropicais húmidas de baixa altitude, matagal árido tropical ou subtropical e florestas secundárias altamente degradadas. Em cativeiro se adaptou muito facilmente, podendo ser criado em viveiros ou gaiolas, desde que respeitando-se o espaço mínimo para a aves. Uma gaiola de 60X30X30 (cm) é indicada para um casal. A criação de forpus cresceu muito no Brasil durante os últimos anos, devido a sua facilidade de criação, manejo e docilidade das aves. Sexagem O Forpus possui dismorfismo sexual, o que facilita sua identificação. Para destinguir o macho da fêmea, deve-se observar a borda das asas que nos machos tem um tom azul escuro. Tal marca não existe nas fêmeas. Procriação O Forpus se reproduz com certa facilidade, podendo criar até 4 vezes durante o ano. A incubação dura 21 dias e as crias deixam os ninhos com 30 dias. Após 15 dias fora do ninho, já podem ser separadas dos pais. As novas aves atingem a maturidade com 1 ano de idade. Mutações Na natureza, apresenta-se na cor verde,mas nas criações em cativeiros conseguiram fixar várias mutações (cores), sendo as mais conhecidas: Azul, Albino, Lutino, Pastel, etc.

Воробьиный попугайчик Лессона (лат. Forpus coelestis) — птица семейства попугаевых. Длина тела 12—12,5 см. Основная окраска оперения зелёная. Темя серое, спина зелёно-серая, крестец и края крыльев голубые, хвост зелёный. Клюв светло-серый, радужка коричневая. У самок отсутствует голубая окраска на крыльях и на крестце. Обитают от Эквадора до Перу и в западной части Южной Америки. Населяют субтропические и тропические леса.

Stillahavssparvpapegoja (Forpus coelestis) är en fågel i familjen västpapegojor inom ordningen papegojfåglar.