Titi světlý (Callicebus barbarabrownae) je ploskonosá opice z Nového světa, jeden z největších druhů širokého rodu titi. Vyskytuje se pouze v Jižní Americe na východě Brazílie ve spolkových státech Bahia a Sergipe a je ohrožen vyhynutím. Žije podél řek Rio Real a Rio Salitre v rozlehlé, poměrně suché oblasti nazývané Caatinga. Na tomto území převládá buš s nízkými keři a jen v místech s četnějšími srážkami jsou ostrůvky vysokokmenného opadavého listnatého lesa. Titi světlý byl původně považován za poddruh titi maskovaného (Callicebus personatus), ale po novém prozkoumání fylogetiky a morfologie byl povýšen na samostatný druh.

Der Nordbahia-Springaffe (Callicebus barbarabrownae) ist eine Primatenart aus der Unterfamilie der Springaffen innerhalb der Familie der Sakiaffen (Pitheciidae). Bis Ende der 1990er-Jahre galt er als Unterart des Maskenspringaffen.

Tl tití de Bárbara Brown (Callicebus barbarabrownae) es una especie de primate platirrino endémico de Brasil.​

Callicebus barbarabrownae on kierteishäntäapinoiden heimoon kuuluva harvinainen apinalaji. Callicebus barbarabrownae -lajin koiraista ei ole tarkkoja mittoja. Naaraan pää ja vartalo ovat yhteensä 33–36 cm, ja häntä noin 40 cm. Painoksi on arvioitu 1000–1300 grammaa. Selkä ja kyljet ovat vaalean pörröiset, ja mustat karvatupet näkyvät turkin läpi täplittäin tai juovina; reidet ja olkavarret ovat vaaleammat. Kurkku, rintakehä ja vatsa ovat lähes kokonaan pörröiset. Hännän väri vaihtelee tummanoranssista kastanjanruskeaan. Naama, kädet ja jalat ovat mustat. Otsa, päälaki ja korvien etuosat ovat pörröiset, ja päälaella on mustia pitkiä karvoja. Laji on kotoperäinen Brasiliassa, missä sitä esiintyy Bahian ja Sergipen osavaltioissa noin 240–900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Se elää kuivassa caatinga-pensastossa ja viihtyy parhaiten tiheiköissä. Lajin kotiseudulla on laajalle levinnyttä metsäkatoa ja elinympäristöjen pirstaloitumista. Karjankasvatus, maatalous ja jatkuva kaupungistuminen ovat tärkeimmät uhat. Alueelle on ominaista nopea kehitys, jota helpottaa laaja tieverkosto. Muita uhkia ovat teiden ja voimalinjojen aiheuttamat mahdolliset vaarat. Myös lemmikkieläimet saalistavat joskus näitä pienikokoisia apinoita.

Il callicebo di Barbara Brown o callicebo dorato (Callicebus barbarabrownae Hershkovitz, 1990) è un primate platirrino della famiglia dei Pitecidi. Veniva in passato considerato una sottospecie di Callicebus personatus (Callicebus personatus barbarabrownae): attualmente, tuttavia, la maggior parte degli studiosi è d'accordo nel classificare questi animali come specie a sé stante, nell'ambito del concetto di specie ecologica piuttosto che biologica applicato al genere Callicebus. La specie è endemica della parte settentrionale dello stato brasiliano di Bahia. Si tratta di animali diurni ed arboricoli, che vivono in gruppetti familiari formati da una coppia riproduttrice coi propri cuccioli di differenti parti. Sono animali territoriali, che difendono il proprio territorio da eventuali intrusi attraverso una serie articolata di vocalizzazioni, ma alla bisogna ingaggiano combattimenti rituali con gli invasori, raramente arrivando a zuffe vere e proprie con conseguenze serie. Si nutrono di frutta ed insetti, prediligendo i frutti piccoli e ben maturi e le cavallette. La femmina partorisce una volta l'anno, dando alla luce un unico cucciolo che viene accudito principalmente dal padre e lasciato alla madre solo per la poppata: i cuccioli tendono a restare coi genitori anche dopo il raggiungimento dell'autosufficienza, essendo soliti lasciare il gruppo dopo aver raggiunto la maturità sessuale, attorno al terzo anno di vita.

바바라브라운티티(Callicebus barbarabrownae)는 신세계원숭이에 속하는 티티원숭이의 일종이다. 금발티티 또는 바이아북부티티로도 불린다. 심각한 멸종 위기에 처한 종으로 브라질 북동부 카팅가의 고유종이며, 성숙한 개체가 250마리 미만으로 남아 있는 것으로 추정된다. 바바라브라운티티는 동물학자 바바라 엘레인 러셀 브라운(Barbara Elaine Russell Brown)의 이름을 따서 명명되었다.

De Noord-Bahiaanse blonde springaap (Callicebus barbarabrownae) is een zoogdier uit de familie van de sakiachtigen (Pitheciidae). De wetenschappelijke naam van de soort werd voor het eerst geldig gepubliceerd door Philip Hershkovitz in 1990.

Guigó-da-caatinga (nome científico: Callicebus barbarabrownae), também genericamente referido como guigó, japuçá, saá, uaiapuçá, uapuçá, iapuçá, sauá, boca-d'água, zogó, zogue-zogue, sauá, e calicebo, é uma espécie do gênero guigó (Callicebus), isto é, de macaco do Novo Mundo, da família dos piteciídeos (Pitheciidae) e subfamília calicebíneos (Callicebinae). Ocorre nas áreas mais altas da costa da Bahia, no Brasil, entre o rio Paraguaçu e o rio Itapicuru. Já foi amplamente distribuídos nas florestas ao sul do rio São Francisco, mas atualmente ocorre apenas em regiões do interior na Caatinga e existem apenas 250 indivíduos em liberdade. Possui testa e tufos pretos nas orelhas, com pelos brancos nas bochechas e no resto do corpo, com cauda marrom avermelhada.

Прыгун Брауна (лат. Callicebus barbarabrownae) — вид приматов семейства Саковые. Считается, что в дикой природе осталось не более 250 взрослых представителей этого вида.

Callicebus barbarabrownae är en däggdjursart som beskrevs av Hershkovitz 1990. Callicebus barbarabrownae ingår i släktet springapor och familjen Pitheciidae. Inga underarter finns listade.